Päätin vaihteeksi mennä rannalle, tympäisi lähteä taas ajamaan Waimean kanjoniin, vaikka suo on kyllä edelleen tehtävälistalla. Otin majapaikasta mukaan rantatuolin ja snorkkelivehkeet ja suunnistin Poipuan rannalle. Vedessä oli paljon vanhoja tuttuja, Havaijin humuhumunukunukuapu’aa sekä kaikenlaista muuta. Minulla ei kuitenkaan ollut räpylöitä mukana, ja pian huomasin varoituskyltin rannalla olleen aiheellinen: keskellä rantaa oli aika kova virtaus.
Koska kilpikonnia ei näkynyt, palasin rantaan. Hetken kuluttua edessäni olevalle rannalle alkoi kerääntyä ihmisiä seisoskelemaan ja katselemaan jotain. Menin uteliaisuuttani katsomaan, mikä moisen hälyn aiheutti, ja siellä, keskellä hiekkarantaa, köllötti aikamoinen hylje.
Silmänräpayksessä hyljesuojeluyhmä oli paikalla ja rajasi kylteillä ja narulla hylkeelle oman yksityisen rantakaistaleen keskelle Kauain vilkkainta rantaa. Jo Mauilla valaspojat kertoivat minulle näistä ryhmistä, jotka on perustettu varjelemaan hylkeitä tunkeilevilta ihmisapinoilta. Kylteissä varoitettiin lähestymästä otusta ja vakuutettiin, että se voi hyvin ja oli hengissä. Se olikin tarpeellinen tieto, koska tyyppi oli niin liikkumaton, että se olisi yhtä hyvin voinut olla raato. Kuulemma yleisin kysymys onkin “Onko se elossa?”, ja ihmiset helposti menevät tökkimään tai muuten häiritsemään eläintä tarkistaakseen asian.
Tämä hylje oli 7-vuotias naaras, minulle sanottiin, että vedessä on välillä myös 9-kuukautinen kuutti, mutta sitä en tänään nähnyt. Ehkä huomenna...
No comments:
Post a Comment