Ilmaisen aamiaisen ja kahvin eteen kävin kuuntelemassa hotellin aamuorientaation. Eli meille kaupattiin erilaisia aktiviteetteja, jotka melkein kaikki maksoivat vähintään sata dollaria: vaijereilla heilumista, parvisnorkkelointia, Haleakalan auringonnousua, jonne lomalainen voi iloisesti lähteä kello kaksi aamulla. Vastineeksi sai pullaa ja laihaa kahvia, eli mannermaisen aamiaisen.
Oli siitä kyllä hyötyäkin, kerrottiin, että täkäläiset hotellit suhtautuvat ihan myönteisesti siihen, että sinne menee drinksulle, syömään ja rannallekin, vaikka ei asuisikaan hotellissa. (Välittömästi rupesin suunnittelemaan keikkaa Four Seasonsiin.)
Altaalle ei saa mennä -mutta jos nyt sattuu tarttumaan hotellin pyyhe vyötärölle ja jotenkin luiskahtaa allastuoliin ja siitä veteen, niin minkäs sille voi. Hyvä vinkki, jos sopii pirtaan, itse tosin en istu edes oman hotellin altaalla.
Huomasin täällä olevan pienen kuntosalin, jossa on cross-trainer. Tällä kertaa sitä on jopa käytettävä. Vakaa päätös.
Luin tilaisuudessa Lonely Planetia ja jotain vihjailuja tarttui korvaan "tuosta teidän maagisesta sinisestä kirjastanne, joka ei kuitenkaan kerro kaikkea". Kertoopas. En ostanut yhtään aktiviteettia, koska listalla ei ollut esimerkiksi Havaijin kielen tunteja eikä ukulelen soittoa. Tosin Las Vegasista tänne tullut Elvis-matkija, paras kaikista, kieltämättä vähän houkutti. Kuulemma havaijiliaset mielellään lomailevat Las Vegasissa. Käsittämätöntä. Ihmiset, jotka asuvat täydellisen luonnon helmassa, haluavat feikki-glitzin pääkaupunkiin. Mutta en tuomitse ketään.
Toin dyykkimaskin mukanani Suomesta, mutta snorkkeliosa jäi aikoinaan jonnekin Uuteen-Seelantiin. Siispä sitä ostamaan. Pieni muistutus siitä, että en puhu Pohjois-Amerikan englantivarianttia kunnolla, huolimatta pääaineestani, tuli tässä vaiheessa.
Minä: "Is this your cheapest snorkel?"
Myyjä: (mikrotauon jälkeen): "Yes, that is our least expensive snorkel".
Ääntämisenikään ei ole tarpeeksi leviää.
Testasin snorkkelisetin iltapäivällä, taka-ajatuksena oli myös saada Iaon mudat pois sandaaleista. Se onnistuikin, lisäksi törmäsin paikalliseen lemppariini eli Havaijin viralliseen kalaedustajaan, humu-humu-nuku-nuku-apu'aan, (Hawaiian triggerfish).
Eteläinen sijainti Kiheissä on sikäli loistava, että rantapolkua pitkin pääsee paljon ökymmälle Wailean alueelle (ja niiden hotellibaareihin), ja myös erinomaisille snorklauspaikoille. Nyt kun olen tällä puolen saarta, ehdoton aktiviteetti on jokailtainen auringonlaskun ihailu, 0 dollaria.
No comments:
Post a Comment