Joskus paikat, joissa ei käy turisteja, ovat kätkettyjä aarteita. Pahoa kuului niihin. Joskus taas niihin ei tule ketään, koska niissä ei ole mitään pätkääkään kiinnostavaa. Kamuela ja Kohola isolla saarella kuuluvat taas tähän luokkaan.
Kämppäni 50-lukulaisen esikaupunkialueen omakotitalon yläkerrassa oli jo vähän ahdistava, onneksi ei tarvinnut esimerkiksi osallistua joulupäivälliseen isäntäperheen kanssa. Ajoin pohjoiseen ja kävin katsastamassa yhden laakson, joka on kuulemma vielä Waipi'on laaksoa parempi. Meh. Olihan siinä sademetsiä ja musta hiekkaranta. Ajoin sinne ja takaisin.
Koko matkalla puhalsi järjetön tuuli, ja tuntui, että se tarttuu autooni ja vie mennessään. Osat Koholasta tuovat mieleen Uuden Seellannin lampaineen ja lehmineen.
En nähnyt havaijilaisia karjapaimenia eikä kiinnostanutkaan. Onneksi pääsen kohta Konalle ja kunnon snorklausvesistöihin.
No comments:
Post a Comment