Lähdin jo kuuden maissa ajamaan kohti Maalaen satamaa, josta Molokinin snorkkeliretki. Pidän tällaisesta paljon enemmän kuin siitä, että keräilybussi kiertää kymmenen hotellin kautta hakemassa retkeläiset. Oli vielä pimeää, ja rantatiellä tuuli todella kovaa, niin, että puhuri tuntui vievän pikku Nissanini mennessään. Ei ihme, että tähän kohtaan on ilmaantunut tuulipuisto sitten viime visiittini.
Itse satamassa nautittiin taas vaihteeksi mannermainen aamiainen, onneksi kuitenkin rinkeleitä ja sulatejuustoa, eikä aina niitä makeita pullia. Meillä oli pieni ryhmä, vain 19 osanottajaa.
Olin vuokrannut kiikarit valaiden takia, ja jo puolen tunnin matkan jälkeen näkyi ensimmäinen vesisuihku. Valaasta ei yleensä näy kuin pieni selkäevän kyhmy, joten niiden koosta ei heti saa käsitystä, mutta kun ne nostavat kylkeään tai pyrstöään, eläimen massiivisen koon hahmottaa. Hyvää video- tai valokuvaa oli vaikea saada, kun venekin keikkui. Matkalla Molokinille nähtiin vielä monta valasta, tosin aina melko kaukaa.
Molokinilla kävimme kahdesti snorkkeloimassa puolikuun sisäpuolella. Näkyvyys oli aika uskomaton, ainakin 25 metriä. Sitten kiersimme veneellä ulkosyrjän menemättä veteen. Oppaat kertoivat, että toisen maailmansodan jälkeen Molokinia käytettiin koeammuntoihin, ja sen kyljessä oli suutareita, jotka koituivat joidenkin sukeltajien kohtaloksi. Nämä kun menivät siirtämään ammuksia täysin ymmärtämättä, mitä ne olivat. Nykyään alue on jo siivottu. Toisen lähisaaren alueelle ei edelleenkään saa mennä, koska siellä on vieläkin suutareita. Molokinin ulkopuoli olisi "maailman parhaita seinäsukelluskohteita", mutta mikäpä täällä ei olisi maailman parasta.
Molokinin jälkeen käytiin vielä La Perousen edustalla, ja vene pomppi aika lailla. Oli ihan mielenkiintoista nähdä La Perouse mereltä päin, mutta aallot kävivät niin korkeiksi, ettemme päässeet ihan eteläkärkeen asti.
Viimeisellä etapilla Makenan rannan edustalla oli tarkoitus tarkkailla merikilpikonnia, mutta niitä vain ei meinannut löytyä. Neljä viimeistä snorklaajaa tosin onnistui näkemään isohkon kilpparin, kun me muut olimme jo väsyneinä vetäytyneet lounaalle.
Paluumatkalla nähtiin vielä vähän parempi valasesitys, kun ryhävalas hyppäsi vedestä ja läpsytteli sitten evällään. Kumpaankaan toimintaan ei oikein tiedetä syytä. Ehkä se on viestintää muille valaille. Snorkkeloidessa valaiden laulun saattoi kuulla, jos vapaasukelsi muutaman metrin syvyyteen. Huomenna menen kahdelle sukellukselle, joten samaa konserttia pitäisi olla enemmänkin tiedossa.
No comments:
Post a Comment