Vaellus Iaon laaksossa

Vaelluksen jälkeen 

Yksi Aloha Surfin hyvistä puolista ilmaisen pannukakkuaamiaisen ohella ovat ilmaiset retket. Tiedustelin retkenjohtaja Jaredilta etukäteen, olisiko Iaon laakson vaellus rankka. Kuvaus oli näin jälkeenpäin ajatellen täysin rehellinen: alku pientä nousua, sitten melko mutainen osuus, sitten nousu.

Meitä lähti minibussilla 12 osallistujaa, lähinnä parikymppisiä nuoria: saksalaisia, kanadalaisia, saksalaisia ja hollantilaisia tyttöjä, ranskalainen pariskunta.

Koska Jared otti alussa kenkänsä pois tulevien mutaosuuksien takia, moni muukin seurasi esimerkkiä.  Sitä pidettiin myös kovan kundin tyylinä. Alku reitistä oli kivistä nousua, mistä paljasjalkaiset eivät juuri nauttineet, itse pidin Eccon lähes uudet vaellussandaalit mielelläni vielä jalassa.

Matkan varrelta Jared poimi mansikkaguavia puista, ja puissa oli myös pienempiä punaisia hedelmiä, kirsikankokoisia. Pysähtelimme aina välilä ihailemaan häikäisevieä näkyvmiä. Pian kivisen osuuden jälkeen mutaosuudet alkoivat, ja jatkuivat - ja jatkuivat. Törmäsimme myös pieneen kameleonttiin, joka oli aika hämmästynyt kaikesta äkillisestä huomiosta.

Kameleontin kuva on Stephanie Blankenshipin luvalla jaettu.

Yhdessä rinteessä vastaan tuli pari kaikualaista, joilta kyselin, miten raskas tämä reitti oli Kalalauhun verrattuna. Kuulemma Kalalau on paljon raskaampi.

Viimeinen osuus ennen huippua oli lyhyt jyrkkä nousu, aivan kuten Jared oli sanonutkin. Upeat näkymät Iaon laaksoon saivat lihassäryn unohtumaan.

Paluu oli helpompaa, mutta meitä edeltäneet vaeltajat olivat talloneet mutavellin vielä pehmeämmäksi. Väsymys alkoi tuntua, sandaalien nilkkatuen puute tuntui alastullessa, ja jossain vaiheessa aloin astua tahallani vaikka keskelle mutalätäkköjä, jotta vain säilyttäisin tasapainoni. Lopulta jouduin riisumaan sandaalit, koska ne luistivat jo liikaa jalassa. Viimeinen osuus oli tultava hitaasti, koska mudan kuorruttamat kivet olivat liukkaita. Lopussa odotti palkinto: pääsimme pulahtamaan raikkaaseen vuoristopuroon.

Nyt olen varma, että en halua suorittaa Kalalaun reittiä kokonaisuudessaan. Se olisi tätä vielä paljon kovempi, ja pitäisi vielä mennä teltta selässä. En ole varma, että haluan tehdä edes neljän mailin edestakaista osuutta, mutta ehkä parin päivän snorkkeloinnin jälkeen mieli muuttuu.  Luulen, että minulla on paha lihaskatabolia vai mikä se nyt on.

Seuraavaksi ohjelmassa Kihein rannikko ja oma huoneistomajoitus.
Voi olla, että Eccon lähes uudet sandaalit pitää polttaa.