Valaskauden avaus

Maanantai:
Lähdin jo aamun sarastaessa kävelemään Kihein rantaraittia kohti etelää. Minulle sanottiin ennen tänne tuloa, että Maui olisi kovasti muuttunut. Kihei ainakaan ei ole muuttunut yhtään: Samat ostarit ja huoneistohotellit rivissä rantaa pitkin, ja samat tasokkaammat hotellit Waileassa kuin 15 vuotta sitten. Myös vuokrahuoneistoni Kamaole Sandsissa tuntuu putkahtaneen madonreiästä, siinä on jopa VHS-nauhoitin. Vuodesohvan muhkurat kertovat minulle, että monet muutkin ovat tehneet saman valinnan kuin minä, eli nukkuneet ilmastoidussa olohuoneessa ei-ilmastoidun makkarin sijaan.

Reitin alkupää

Kamaole beack park III näyttää myös aivan samalta kuin aikoinaan: Hiekkaranta, ruohokenttä, grillialue. Eteläpuolella on pieni luonnonpuistomainen osa, jolla on vesilintujen suojelualue. Toivottaasti suojelu onnistuu, koska näin sekä kissoja että rottia alueen laidalla satamassa, josta Molokain retket lähtevät. Mutta ehkä kissat syövät rotat.

Kamaole Beach Park III

Wailean rantareitti on oikeastaan promenadi, ja siinä on paljon liikennettä. Hieno juttu, että ranta on ohjattu yleiseen käyttöön, vaikka sen toisella puolella olisi  miten kallis hotelli. Kävelijät saavat nauttia luksushotellien puutarhoista ja ravintoloista, vain altaalle ei ole pääsyä.

Valassäätiön pojilla oli kiikarit mukana

Grand Wailean edessä rupesin tarkkailemaan oudon pyöreää kiveä, joka vaihtoi paikkaa: se olikin hylje. Vaikka tiedän täällä olevan niitä, tosi yllättävää kohdata niitä noin vilkkaalla rannalla. Poikkesin itse hotellin alueella katselemassa puutarhan koi-kaloja ja ostamassa törkeän kalliin vesipullon: 7,50 dollaria. Pitkin rantaa oli hyviä snorkkelointipaikkoja, ja pulahdin veteen Four seasonsin edessä, jossa on tunnetusti hyvät riutat. 276 euron hieronnan kylpylässä jätin väliin.

Grand Wailean koi

Päivän kohokohta olivat valasbongaukset. Valassäätiön pojilla oli standi rannassa, ja juttelin vähän yleistä ryhävalaista. Maanantaina oli kuulemma valassesongin avauspäivä. Epäilin vähän, josko niitä vielä näkyy, ja lähdin jo poiskin, kun Adam huusi "Whale, whale". Pojilla oli kiikarit mukanaan, ja totta tosiaan: sieltä näkyi vesisuihku ja välillä musta selkä.

Creme brulee ananaskupissa, aika hyvä idea

Carrie Lee Bradyn kalavedos Four Seasonsissa

Tiiraillessani rantareitin lopulla merelle sain toisen valaselämyksen: se oli varmaan todella iso, koska pärskeet, mustavalkoinen kylki ja evä näkyivät rantaan asti.  Siitä jäi aivan mahtava tunne koko päiväksi. Ne ovat täällä nyt.